Camilla Hollannin haastattelu

Camilla Hollanti on professori ja matemaatikko. Hän haaveilee avaruusmatkailusta ja viininviljelystä.  Tätä supernaista kiireinen työ on vienyt mantereelta toiselle, mutta aina hänellä on aikaa hengähtää joogan parissa. Tiedettä tytöille pääsi haastattelemaan Camillaa hänen työstään ja harrastuksistaan.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta?

Camilla: Lukiossa opiskelin lähinnä kieliä ja luonnontieteitä. Matematiikka ja fysiikka ovat viehättäneet minua aina, mutta korkeakoulupaikkaa valitessa listalla olivat vielä myös psykologia ja kielet. Matematiikan kiinnostus oli kuitenkin erittäin voimakasta, ja kun selvisi että matematiikan laudaturin ansiosta pääsen suoraan sisään Turun yliopistoon ilman pääsykokeita, niin otin tästä tilaisuudesta kiinni ja aloitin opintoni siellä 1998. Harkitsin vielä tähtitieteeseen vaihtamista myöhemmin ja luinkin sitä jonkin verran, mutta matematiikasta lopulta kuitenkin valmistuin. Erikoistumisaloinani olivat sekä Algebra ja lukuteoria että Diskreetti matematiikka. Gradun kirjoitin algebrallisen lukuteorian sovelluksista langattomassa moniantenniviestinnässä. 

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"

Camilla: Kuten jo graduaiheeni paljastaa, kiinnostuin tietoliikennesovelluksista jo maisterivaiheessa. Jatko-opinnot suoritin niinikään Turun yliopiston matematiikan laitoksella, ja väitöskirjani käsitteli keskeisiä yksinkertaisia algebroja ja niiden nk. maksimaalisia järjestöjä, jotka ovat erittäin tehokas työkalu langattomassa viestinnässä. Näillä työkaluilla voidaan suunnitella informaatiota pakkaavia kanavakoodeja, joiden avulla esimerkiksi digitaalisten TV-lähetysten laatu ja energiatehokkuus paranee. Heti väittelyn jälkeen 2009 aloitin vastuullisena projektitutkijana Emil Aaltosen Säätiöltä saamani nuoren tutkijan apurahan turvin, mikä seuraavana vuonna täydentyi Suomen Akatemian kolmivuotisella projektirahoituksella. Projektin aikana työskentelin myös vuoden lehtorina Tampereen yliopiston matematiikan laitoksella. Kiinnostuskohteitteni myötä päädyin myös toimimaan Eurooppalaisen DVB (digital video broadcasting) konsortion standardointitehtävissä, ja tämä on edelleen sydäntäni lähellä. Olen myös tehnyt joitakin 1-6 kk mittaisia tutkimusvierailuja mm. Singaporeen, Prahaan ja Melbourneen. 

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi?

Camilla: Tällä hetkellä työskentelen Aalto-yliopiston matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella matematiikan professorina. Olen nk. professorien urapolulla, jolle minut valittiin 2011 yhtenä ensimmäisistä suomalaisista -- kyseessä on nimittäin melko tuore systeemi Suomen mittakaavassa. Aloitin kakkostason apulaisprofessorina, ja minut vakinaistettiin tason 1 professoriksi (ns. associate professor) syksyllä 2014. Toimenkuvaani kuuluu tutkimusryhmän vetäminen, tutkimus, opetus sekä hallinnolliset ja yhteiskunnalliset tehtävät. Ryhmässäni toimii tällä hetkellä kaksi professoria, kuusi tohtoritasoista tutkijaa, sekä reilut kymmenen jatko- ja perustutkinto-opiskelijaa. Näinkin suuren ryhmän arjen pyörittäminen vie valtaosan ajasta, mutta nautin joka minuutista ja olen onnellinen siitä kuinka fiksujen ja mukavien ihmisten kanssa saan päivittäin tehdä töitä. 

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Camilla: Tällä hetkellä tutkimme edelleen algebran ja lukuteorian sovelluksia langattomassa viestinnässä, mikä jatkaa väitöskirjassani aloitettuja linjoja. Uudempina avauksina on ns. fyysisen kerroksen turvallisuus, millä tarkoitetaan ilman kryptografiaa saavutettua ja salakuuntelijan laskentatehosta riippumatonta turvallisuutta. Tämän mahdollistaa langattoman viestintäkanavan luonnollinen satunnaisuus sekä fiksu kanavakoodaus. 

Tutkimme myös hajautettua pilvitallennusta ja erityisesti lokaalisti korjaavia koodeja. Tällaiset koodit soveltuvat käytettäviksi esimerkiksi Facebookin ja Googlen suurissa tietokeskuksissa, mutta myös pienemmässä mittakaavassa. Viimeaikaisin tutkimuksemme käsittelee fyysisen kerroksen verkkokoodausta, millä tulee mitä todennäköisimmin olemaan sovelluksia viidennen sukupolven (5G) verkoissa ja viestinnässä. Käytännössä tällainen verkkokoodaus tarkoittaa sitä, että käyttäjät avustavat toisiaan viestinnässä toisistaan kaukana olevien pisteiden välillä. Lisää tehoa ja luotettavuutta saadaan, kun ei aina selvitetä ja edelleenlähetetä jokaista vastaanotettua viestiä erikseen, vaan ennemminkin niiden tietynlaisia yhdistelmiä. Kun lopullinen vastaanottaja saa riittävän monta tällaista "yhdistelmäviestiä", hän voi selvittää alkuperäiset viestit.

Tiedettä työille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Camilla: Tyypillinen työpäivä etenee seuraavasti. Herättyäni käsittelen sähköposteja kotona noin tunnin tai kahden ajan kahvin lomassa, minkä jälkeen siirryn toimistolle. Yleensä päivään mahtuu muutama palaveri ryhmän jäsenten, kansainvälisten yhteistyökumppanien sekä erilaisten laitos- ja yliopistokomiteoiden kanssa. Kerran viikossa meillä on lukupiiri ja seminaari. Opetan ehkä noin 3/4 lukukaudesta, jolloin osa ajasta kuluu luentoihin ja niiden valmisteluun. Varsinaista teknistä tutkimusta en juuri ehdi enää itse tekemään -- valitettavasti -- mutta ohjaan ryhmäni tutkijatohtoreita ja opiskelijoita jatkuvasti, ja kokonaisuutena ryhmämme onkin erittäin aktiivinen. Myöhään iltapäivällä tai alkuillasta siirryn joko kotiin tai joogatunnille, ja illalla hoitelen vielä vähän sähköposteja aamun sumaa helpottaakseni. Päivittäin tulee satoja meilijä ja olisikin helppo upottaa koko työpäivä niihin, joten tehokkuutta ja suunnittelua tarvitaan.

Tiedettä työille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Camilla: Ensinnäkin siksi, että se on loputtoman hauskaa! Saa opiskella ja työskennellä älykkäiden ja hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Löytyy toki stereotyyppisiä matemaatikoita, mutta löytyy myös paljon muunlaisia. Eksaktit tieteet ovat erittäin hyödyllisiä jo siitäkin syystä, että ne auttavat abstraktin ajattelukyvyn ja suurten kokonaisuuksien hahmotuskyvyn kehittymistä. Niistä ei ole hyötyä siis ainoastaan tekniikan ja luonnontieteen aloilla, vaan ihan missä työssä tahansa ja elämässä ylipäätään. Matematiikan hallinta auttaa em. syistä myös muiden uusien asioiden oppimista.

Ei ole olemassa myöskään mitään todellista syytä, miksi pojat olisivat tällä alalla yleisesti ottaen parempia kuin tytöt. Tällaiset illuusiot johtuvat lähinnä tiedemaailman historiallisesta maskuliinisuudesta, sekä perinteisten opetus- ja tutkimusmenetelmien tästä johtuvasta miehisyydestä. Esimerkiksi tytöt tekevät tutkimusten mukaan usein mieluummin töitä ryhmässä ja sosiaalisesti, kun taas pojat usein valitsevat itsenäisen työskentelyn. Tytöt ja pojat hahmottavat asioita eri tavoin, ja perinteiset tavat ovat usein tukeneet poikien tapaa hahmottaa. Tytöt ovat myös keskimäärin itsekriittisempiä, kun taas pojat uskovat hanakammin omiin kykyihinsä. Tätä vahvistaa monien opettajien asenne: kun poika ei pärjää, hän on villi tai laiska, kun tyttö ei pärjää, hän on tyhmä tai lahjaton. Tätä ei tietenkään voi yleistää eikä näin kukaan toivottavasti nykypäivänä tulkitse ainakaan tahallaan tai tietoisesti, mutta perinteet ja tottumukset istuvat syvällä sekä meissä naisissa että miehissä. No, itse en ole todellakaan tämän puolen asiantuntija, mutta Euroopan Naismatemaatikot ry:n toiminnan kautta olen saanut jonkin verran tutustua "gender and mathematics" -tutkimukseen ja - tutkijoihin. Netistä löytyy myös paljon hyvää tutkimusmateriaalia aiheesta, tosin lähteiden valinnassa tulee luonnollisesti olla kriittinen. 

Toivon todella, että tytöt eivät anna miesenemmistön ja perinnetaakan lannistaa, vaan jaksavat kiinnostua matematiikasta ja eksakteista tieteistä ja opiskella niitä itselleen sopivalla tavalla. Onneksi myös opetus- ja opiskelumenetelmissä on tapahtunut viimevuosina paljon kehitystä, mikä tukee tässä päämäärässä. 

Tutkimustyöhön liittyy tyypillisesti (tai ainakin niin halutessaan) myös paljon konferenssi- ja tutkimusmatkoja, joiden avulla pääsee tutustumaan maailmaan ja avartamaan elämänkatsomustaan. Töiden mukana olen matkustanut lähes kaikilla mantereilla, mm. Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Australiassa. Työ on muutenkin joustavaa, työn sisällöstä, omista työajoistaan ja lomistaan voi päättää pääosin itse, tosin välillä töitä tulee sitten tehtyä liikaa jopa vapaaehtoisesti. 

Tiedettä tytöille: Kuka on mielestäsi supernainen tieteen alalla (itsesi lisäksi) Suomessa tai maailmalla?

Camilla: Itse katson asiaa tietysti lähinnä matematiikan näkökulmasta. Suomessa ensimmäisenä tulee mieleen Aalto-yliopiston kryptografian professori Kaisa Nyberg, joka on niittänyt mainetta niin Suomessa, yritysmaailmassa kuin ulkomaillakin. Historiallisemmin ja kansainvälisemmin katsottuna omiin suosikkeihini kuuluvat Emmy Noether ja Marie Curie -- uskomattomia tiedenaisia, joiden vivahteikkaissa elämäntarinoissa riittää mielenkiintosta luettavaa. 

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Camilla: Harrastan joogaa, seinäkiipeilyä ja vaellusta kiireen mukaan vaihtelevalla intensiteetillä. Silloin tällöin käyn keskuspuistossa hölkkäämässä ja mahdollisuuksien mukaan ratsastamassa, Islanninhevoset ovat suosikkejani. Matkusteltua tulee nykyään niin paljon töiden myötä, että sitä ei enää voine laskea harrastukseksi. Yritän kuitenkin työmatkoillakin livahtaa päivävaelluksille tai joogatunneille, tai tavata paikallisia sohvasurffaajia esimerkiksi hyvän ruoan merkeissä :). Meillä on myös kaksi Maine Coon kissaa, Pormestari ja Hemuli, joiden toilailuja seuratessa aika kuluu rattoisasti. 

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Camilla: Yksi suurimmista haaveistani on päästä avaruuteen, eli kaupallisten avaruusmatkojen hintojen laskua odotellessa... Ennen vakinaistamista yksi varasuunnitelmistani oli ryhtyä viininviljelijäksi Boliviassa, mutta se taitaa todellakin jäädä haaveeksi. Olisi myös hauskaa olla helikopteripilotti, mikä saattaakin toteutua, jos voitan vaikkapa lotossa. Tämä olisi luultavasti marginaalisesti todennäköisempää, jos joskus lottoaisin. Lisäksi haaveilen vapaaehtoistyöstä, mutta se on ajanpuutteen vuoksi aika hankalaa ja hyväntekeväisyyteni rajoittuukin lähinnä erilaisten järjestöjen rahalliseen tukemiseen.