Laura Uusitalon haastattelu

Laura Uusitalon haastattelu

Laura Uusitalo työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa, on tehnyt väitöskirjansa kalataloustieteestä, tutkinut petovesikirppujen planktonin syöntiä ja pohtii Itämeren tilaa. Hän tanssii ja neuloo ja lukee scifiä. Laura haaveilee joskus pääsevänsä Afrikan savanneille - tai jopa avaruuteen. Tiedettä tytöille haastatteli Lauraa hänen työstään ja tutkimuksesta.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta?

Laura: Opiskelin Helsingin yliopistossa pääaineenani limnologiaa eli tieteenalaa, joka tutkii järvien ja jokien fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Kun pohdin opiskelupaikan valintaa, tuntui juuri tuo monipuolisuus innostavalta, ja lisäksi ympäristön tila tuntui tärkeältä aiheelta. Väitöskirjan tein kalataloustieteestä, joka on limnologian sisaraine, ja tutkii kalojen ekologiaa, kalastuksen säätelyä ja kalastukseen liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Lisäksi opiskelin tietojenkäsittelytiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä - puhtaan menetelmällisetkin opinnot kiinnostivat kovasti omien soveltavien lisäksi, ja näistä tieteenaloista on myös hyötyä kaikessa, jossa käsitellään aineistoja tai malleja, niin kuin omassa työssäni teen.

Olen opintojeni ja urani aikana saanut tehdä monipuolisesti eri tyyppisiä töitä: niin näytteenottoa järvellä ja merellä, ekologista tutkimusta ja aineistojen käsittelyä, teoreettista mallinnusta ja yhteiskunnallisiakin asioita. Tieteenalani sijainti luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden rajamailla on haastavaa, mutta antoisaa.

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"

Laura: Valmistuttuani maisteriksi jäin Helsingin yliopistoon tekemään väitöskirjaa. Väitöskirjaa tein tutkijakoulurahoituksella, eli minulle maksettiin palkkaa siitä, että tein väitöskirjatutkimusta. Lisäksi työskentelin apurahalla ja tutkimusprojekteissa, joiden puitteissa tutustuin moniin kollegoihin eri puolilta Eurooppaa ja Amerikan mantereeltakin. Väiteltyäni jäin yliopistolle töihin tällaisiin tutkimusprojekteihin, mutta olin myös äitiyslomalla kahden lapsen kanssa, ja pian palattuani äitiyslomilta minusta alkoi tuntua, että yliopisto työpaikkana alkoi olla nähty, ja halusin jotain uutta. Vuoden 2011 alkupuolella vaihdoinkin töihin Suomen ympäristökeskuksen merikeskukseen, jossa vieläkin työskentelen. Työnkuva on näiden neljän vuoden aikana hiukan muuttunut: alussa keskityin yhteen, meren biodiversiteettiä tutkivaan projektiin, ja tehtävät ovat muuttuneet siitä monipuolisemmiksi.

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi?

Laura: Nykyään työskentelen Itämeren monimuotoisuuden, ravintoverkkojen toiminnan, ja ihmistoiminnan aiheuttamien paineiden sekä niiden arvioinnin ja hallinnan parissa. Osa työajasta kuluu erilaisiin tutkimushankkeisiin. Edustan Suomea kansainvälisen merentutkimusneuvoston tiedekomiteassa, jonka tavoitteena on koordinoida ja kehittää merentutkimusta Pohjoisella Atlantilla ja Itämerellä. Lisäksi toimin lähiesimiehenä seitsemälle merentutkijalle.

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Laura: Olen aikanaan tutkinut muun muassa sitä, kuinka paljon petovesikirput ja halkoisjalkaisäyriäiset syövät eläinplanktonia, ja millainen vaikutus sillä on järviekosysteemiin. Lisäksi olen arvioinut kuinka paljon lohenpoikasia Pohjanlahden villit lohijoet voisivat tuottaa ja miten ympäristöolot vaikuttavat Suomen rannikon kalakantojen esiintymiseen. Viime aikoina olen miettinyt, miten epävarmuuden voi parhaiten huomioida, kun tehdään malleja, joilla yritetään auttaa päätöksentekoa ympäristöasioissa, sekä miten biodiversiteetin arvo pitäisi huomioida näissä päätöksissä. Lisäksi olemme kollegoiden kanssa pohtineet, miten ympäristön tilaa voi mitata, ja miten näitä mittauksia on järkevää yhdistää yhdeksi ympäristön tilan arvioksi. Lisäksi muutamassa yhteydessä olemme koonneet Itämerellä tehtyä mittauksia ympäristön ja eliöstön tilasta ja pohtineet mitä se aineisto kertoo meren toiminnasta, tilasta ja sen muutoksesta.

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Laura: Tavallisesti tulen toimistolle noin yhdeksän maissa. Jotkut päivät kuluvat täysin juoksevien asioiden hoitoon, sähköposteihin, kollegoiden kysymyksiin ja pyyntöihin vastaillessa, jne. Toisina päivinä on paljon kokouksia, joissa mietitään esimerkiksi meren tilan seurannan kehittämistä, suunnitellaan tulevia tutkimuksia, ja pohditaan nykyisten tilannetta. Sellaiset päivät, jolloin ehdin paneutua yhteen asiaan, esimerkiksi tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen tai aineiston käsittelyyn, ovat parhaita, ja silloin ei malttaisi lähteä syömäänkään! Matkustelen myös melko paljon, noin 10-12 työmatkan verran vuodessa. Nämä matkat kestävät yleensä 3-5 päivää, ja niissä istutaan aamusta pitkään iltaan kokoustamassa ja keskustelemassa. Silloin muut hommat jäävät hoitamatta, ja ne odottavat taas omalle toimistolle palattua.

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Laura: Luonnontieteet ovat äärimmäisen kiehtovia! Niin teoreettisemmat tieteet (kuten matematiikka) että soveltavammat kuten ekologia tarjoavat loputtoman määrän kiehtovia ongelmia pähkäiltäväksi.

 

Tiedettä tytöille:  Kuka on mielestäsi supernainen tieteen alalla (itsesi lisäksi) Suomessa tai maailmalla?

Laura: Huikeita tutkijanaisia on paljon, ja itsekin saan työskennellä aivan upeiden tyyppien kanssa. 🙂 En oikeastaan osaa kovin helposti nostaa ketään tiettyä ihmistä jalustalle... Arvostan tutkijoita, jotka pystyvät pitämään avoimen mielen ja kriittisen ajattelun yhtä aikaa pelissä. Lisäksi arvostan rentoa ja humorististakin otetta työntekoon: vaikka tiede on hienoa, se on vain yksi osa elämää.

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Laura: Harrastan tanssia, neulomista, lauta- ja roolipelejä, sekä lukemista. Erityisesti rakastan tieteiskirjallisuutta ja uuskummaa.

 

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Laura: Haluaisin päästä katsomaan monia upeita paikkoja eri puolilla maailmaa: Galapagos-saaria, Suurta koralliriuttaa, Afrikan savanneja, Alaskan valtavia lohennousuja... Olisi aivan upeaa, jos omana elinaikanani olisi mahdollisuus päästä avaruuteen. 🙂

Lisäksi toivon että voisin auttaa tuomaan tieteellistä, kiihkotonta ja tosiasioihin perustuvaa näkökulmaa yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Monista asioista, joista kiivaasti poliittisesti keskustellaan, on paljon tutkimusta, mutta keskustelu pohjautuu silti lähinnä mutu-tuntumaan. Olisi hyvä jos faktat otettaisiin faktoina, ja arvoista päästäisiin keskustelemaan arvoina.