Monika Österberg

Professori Monika Österberg haluaa muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Hänen tutkimuksensa pyrkii vähentämään riippuvuuttamme öljypohjaisista muoveista ja pääsemään eroon eläinkokeista. Juuri tämän vuoksi Monika suositteleekin tytöille teknisiä aloja- niiden avulla voi hyvin muokata maailmaa paremmaksi. Ja kaiken lisäksi: työskentely on hauskaa! vakuuttaa Monika. Tiedettä tytöille pääsi haastattelemaan Monikaan hänen työstään ja tutkimuksestaan.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta?
Monika: Opiskelin kemiaa Helsingin Yliopistolla, pääaineena polymeerikemia. Minulle ei lukiossa ollut selvää mitä lähtisin opiskelemaan. Osallistuin lukiolaisille tarkoitettuun tutustumiskäyntiin ja silloin kiinnostuin kemiasta enemmän. Heti ensimmäisellä laboratoriokurssilla tiesin, että olin valinnut oikein. Opinnot olivat todella mielenkiintoiset ja paljon hauskemmat kuin kemia lukiossa. Mieleen on varsinkin jäänyt kun sain salapoliisin tavoin, mutta kemian taitoja käyttäen, selvittää mitä kuutta ainetta assistentti oli koeputkeen sekoittanut.

 

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"
Monika: Kemian opintojeni loppuvaiheessa satuin syömään lounasta professorin kanssa joka kysyi kiinnostaisiko minua jatko-opinnot Ruotsissa pintakemian parissa. En ollut ajatellut akateemista uraa aikaisemmin, mutta pintakemia kuulosti mielenkiintoiselta, joten ajattelin ottaa selvää mistä oli kyse. Lähdin Tukholmaan työhaastatteluun ja innostuin paikasta heti. Jatko-opiskeluaika oli ehkä elämäni parasta aikaa. Vaikka työ oli haastavaa ja tein pitkiä työpäiviä se oli myös erittäin palkitsevaa ja samanhenkisen porukan kanssa oli hauskaa tehdä töitä.

Jatko-opintojen jälkeen muutin takaisin Suomeen ja jatkoin tutkijanuraani Teknillisessä korkeakoulussa (TKK). Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että halusin oman ryhmän, ja rupesin etsimään etenemismahdollisuuksia. Ehdin olemaan lyhyen ajan professorina Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa ennen kuin sain Aallon uuden urajärjestelmän kautta professuurin Aallosta, 2012.

 

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi?
Monika: Tällä hetkellä toimin biotuotekemian professorina Aalto yliopiston kemiantekniikan korkeakoulussa. Vedän pientä tutkimusryhmää joka koostuu kahdesta väitelleestä tutkijasta, neljästä jatko-opiskelijasta ja yhdestä diplomityötä tekevästä opiskelijasta. Toimenkuvaani kuuluu tämän ryhmän rahoituksen turvaaminen, tutkimuksen ohjaus sekä opetus.

 

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?
Monika: Tutkin luonnonmateriaalia, lähinnä puusta eristettäviä materiaaleja kuten selluloosaa ja ligniiniä, ja miten näitä voidaan muokata ja hyödyntää uusissa sovelluksissa. Pyrin parantamaan materiaalien ominaisuuksia muokkaamalla niiden pintaa. Sovelluskohteet vaihtelevat paljon, muutama esimerkki mihin tämä tutkimus voi onnistuessaan johtaa on muovien ja metallien korvaaminen uusiutuvilla materiaaleilla pakkauksissa tai komposiiteissa ja toisaalta eläinkokeiden tarpeen vähentyminen lääkekehityksessä koska lääkkeitä voisi testata selluloosasta valmistellulla kudosmallilla.
Toinen tutkimusaiheeni on miten voisi säästää energiaa lisäämällä puun käyttöä sisustuksessa. Tämä pohjautuu siihen että puu imee ja vapauttaa kosteutta jolloin se voi vähentää kosteusvaihteluja ja tehdä sisäilman miellyttäväksi ja turvalliseksi. Minun tutkimukseni tässä yhteydessä on pintakäsitellä puuta niin että se sitä voidaan hyödyntää kosteissa tiloissa.

 

Tiedettä tytöille:  Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?
Monika: Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia ja se onkin varmaan yksi työni parhaimpia puolia. Jos olen laitoksella, pidän ehkä luennon, keskustelen jatko-opiskelijan kanssa hänen viimeisistä tutkimustuloksista tai kirjoitan rahoitushakemusta. Toisaalta työpäiväni voi kulua ulkomailla, tieteellisessä konferenssissa, jolloin esitän omia tuloksia muille alan tutkijoille sekä keskustelen heidän kanssaan. Kontaktien ylläpito konferensseissa on hyvin tärkeä osa tutkijan työtä, vaikka jutustelu ravintolassa ei aina tunnukaan työltä.

 

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnontieteistä ja tekniikasta?
Monika: Tärkein syy on se että luonnontieteiden ja tekniikan opiskelu ja niiden parissa työskentely on hauskaa. Itseäni innostaa, että pystyn tutkimuksellani "parantamaan maailmaa". Varsinkin nyt kun professorina pystyn itse valitsemaan mitä tutkin, pyrin tutkimuksellani edistämään uusiutuvien luonnonmateriaalien käyttöä ja vähentämään öljypohjaisten muovien käyttöä. Jos luonnonmateriaalia pitää muokata, jotta ne toimisivat paremmin, pyrin muokkauksessakin ottamaan huomioon kestävän ajattelutavan, eli suosin mahdollisimman turvallisia kemikaaleja ja aineita.

Työskentelemällä tekniikan ja luonnontieteen alalla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa esim. Suomen ja maailman energiaratkaisuihin. Pystyy vähentämään öljypohjaisten muovien käyttöä kehittämällä yhtä hyviä uusiutuvia ratkaisuja tai voi vaikka keksiä vedenpuhdistusratkaisun joka vähentäisi vedenpulaa maailmalla.

Tosiasia on myös, että nykypäivänä kieli- ja sosiaaliset taidot ovat tärkeitä myös tekniikanalalla, koska tutkimus tehdään yhteistyönä ja tuloksia esitetään tieteellisissä julkaisuissa ja konferensseissa.

 

Tiedettä tytöille: Kuka on mielestäsi supernainen tieteen alalla (itsesi lisäksi) Suomessa tai maailmalla?

Monika: Suomalaisista naisista tulee mieleen Leena Peltonen-Palotie ja kansainvälisesti tietysti Maire Sklodowska Curie, jonka elämästä löytyy mielenkiintoisia kirjoja.

 

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?
Monika: Harrastan suunnistusta ja muutenkin liikuntaa. Minulle liikunta on tärkeä vastapaino työlle ja rasteja etsimässä työasiat on pakko pyyhkiä mielestä. Vaeltaminen (mieluiten Alpeilla) on myös mukava koko perheen harrastus.

 

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?
Haluaisin tehdä jonkun todella merkityksellisen tieteellisen löydön. Toivon, myös että pystyn auttamaan monta nuorta tutkijaa heidän urallaan.