Nina Sipari

Nina Sipari

Nina Siparin ura on vienyt hänet metaboliittien eli aineenvaihduntatuotteiden pariin. Ninan työ koostuu erilaisten mm. näytteiden analysoinnista ja tulosten raportoinnista. Nina on tutkinut mm. erilasten geenien toimintaa, kasvien aiheenvaihduntaa ja hiirien sappihappoja metaboliittien avulla. Vapaa-ajalla Ninaa innostaa liikunta. Erityisesti kamppailulajit ovat Ninan sydäntä lähellä. Tiedettä tytöille haastatteli Ninaa hänen työstään.

 

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Nina: Työskentelen laboratoriokoordinaattorina Viikin Metabolomiikkayksikössä (ViMU), bio- ja ympäristötieteiden laitoksella, Helsingin yliopistossa. Käytännössä pyöritän koko metabolomiikkayksikköä; hoidan kaikki yksikön asiakastapaamiset, suunnittelen analyysit, valmistan näytteet, teen itse analyysit, data analyysit ja raportoinnin, hoidan laskutuksen ja tilaukset, sekä huollan ja ylläpidän analyysilaitteita (LC-MS, GC-MS).

 

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Nina: Analysoin työkseni metaboliitteja eli aineenvaihduntatuotteita erilaisista biologisista näytteistä. Alun perin yksikkö perustettiin palvelemaan Viikin kasvitutkijoita, mutta nykyisin yksikkö palvelee kaikkien alojen tutkijoita Suomessa ja ulkomailla.
90 prosenttia näytteistä ovat olleet kasvimateriaaleja, joista suurin osa on ollut lituruohoa (Arabidopsis thaliana), joka on ns. mallilaji kasvifysiologiassa, kuten hiiri on eläinfysiologiassa. Yleisimmät kasvilajit lituruohon ohella ovat olleet peruna, mustikka, salaatti, koivu, mänty, pakurikääpä, herne, gerbera ja tomaatti. Nykyisin analysoin kasvimateriaalien lisäksi myös erilaisia aineenvaihduntatuotteita kantasoluista, sinilevistä, hiiristä, sekä jopa ihmisistä/potilasnäytteistä. Tutkin myös lääkeaineiden aineenvaihdunta-tuotteita, sienen endofyyttien sekä farmaseuttisen kemian synteesituotteita. Tutkimusten aiheet ovat vaihdelleet suuresti vuosien aikana. Olen esimerkiksi tutkinut eri geenien toimintaa metaboliittien avulla (kontrolli vs mutantti), bioottisen sekä abioottisen stressin (esim. otsoni, UV-valo, patogeenit) vaikutuksia kasvien aineenvaihduntatuotteisiin ja ruokavalion vaikutuksia hiiren sappihappoihin ja niiden biosynteesireitteihin.

 

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?
Nina: Tyypilliseen työpäivääni kuuluu analyysien suunnittelua ja testausta, ja itse näytteiden ja analyysien tekoa. Suurin osa ajasta kuluu data-analyysiin (metaboliittien identifiointi, kvantitointi, tilastollinen analyysi), tulosten raportointiin sekä sähköpostien vastailuun. Opetan myös metabolomiikkaa sekä proteomiikkaa niin luento- kuin laboratoriokursseilla Viikissä.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?
Nina: Jo lukiossa minua kiinnostivat luonnontieteet sekä liikunta. Kirjoitin sekä pitkästä matematiikasta että reaalista (kemia, fysiikka, biologia) laudaturit, ja sen takia pääsin opiskelemaan fysiikkaa suoraan Helsingin yliopiston luonnontieteelliseen tiedekuntaan ilman pääsykokeita. Vuoden fysiikan opintojen jälkeen huomasin fysiikan olevan turhan teoreettista makuuni ja vaihdoin pääaineekseni kemian. Opiskelin analyyttistä kemiaa Kumpulan kampuksella, sivuaineina biokemia, matematiikka ja fysiikka. Myöhemmin aloin tehdä väitöskirjaa kasvien fysiologiasta Joensuun yliopiston biologian laitoksella (nyk. Itä-Suomen yliopisto). Väitöskirjatutkimusta tehdessäni analysoin lituruohon geenien ekspressiota mikrosiruilla sekä aineenvaihduntatuotteita massaspektrometrisesti selvittääksemme lituruohon aineenvaihduntaa oksidatiivisessa stressissä. Vuonna 2008 hain työskentelemään Helsingin yliopiston juuri perustettuun metabolomiikkayksikköön, jossa tällä hetkellä työskentelen.

Metabolomiikkaa ei voi suoranaisesti opiskella missään, mutta koska metabolomiikassa tarvitaan laajaa tietämystä näytteiden valmistuksesta, analytiikasta, datan käsittelystä, biokemiasta ja biologiasta, metabolomiikan parissa työskentelee paljon kemistejä (analytiikka), biokemistejä, bioinformaatikoita/matemaatikoita, biologeja sekä farmaseutteja. Suomen jokaisessa yliopistossa voi täten opiskella metabolomiikan asiantuntijaksi.

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"
Nina: Maisterin opintojen aikana aloin kilpailla ja harjoitella ammattimaisesti Suomen karatemaajoukkueessa, jolloin sain yhdistää kaksi rakasta asiaa: tieteen ja urheilun. Opiskelujen ohella oli helppo harjoitella parikin kertaa päivässä ja viikonloput kului leiri- tai kisamatkoilla samalla tentteihin lukien. Tein erikoistyöni Oslon yliopistossa Norjassa ja sen jälkeen kävin tekemässä puolen vuoden harjoittelun yhdessä maailman suurimmissa lääketeollisuuden yrityksistä Novartiksella, Baselissa, Sveitsissä. Pidän matkustelusta, enkä vielä tuolloin tiennyt millä alalla haluisin olla töissä, joten hetket ulkomailla antoivat hyvää kokemusta ja perspektiiviä tulevaisuutta ajatellen. Gradua kirjoittaessani kokeilin myös opettajan töitä peruskoulussa, mutta vuoden jälkeen tiesin olevani enemmänkin tutkijatyyppiä, kuin peruskoulun opettaja. Vuonna 2004 päädyin Joensuuhun metabolomiikan pariin ja silloin tiesin itselleni oikean tutkimuksen kohteen ja oman alan löytyneen.

 

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnontieteistä ja tekniikasta?
Nina: Käsittääkseni farmasialla sekä kemian, biologian ja biokemian alalla opiskelijoista paljon on jo tyttöjä. Kuitenkin suurin osa joko päätyy muille aloille töihin tai mm. opettajiksi; tieteen ja tekniikan pariin, yliopistoihin tai yrityksiin, tutkijoiksi, asiantuntijoiksi tai lehtoreiksi, tai jopa professoreiksi päätyy todella harva. Rohkaisisin luonnontieteiden sekä tekniikan opiskelemaan pyrkiviä ja jo alalla opiskelevia luomaan uraa tieteen ja tekniikan parissa. Itselle se on antanut paljon, ja uskon, että tulevaisuudessa tiedenaisia löytyy alalta enenevissä määrin.

 

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?
Nina: Luonto ja urheilu ovat lähellä sydäntäni. Olen harjoitellut 25 vuotta kamppailulajeja ja painonnostoa, sekä talvisin hiihtoa. Vuonna 2008 lopetin Suomen karatemaajoukkueessa kilpailemisen ja sen jälkeen viimeiset seitsemän vuotta olen tiiviin harjoittelun ohella myös ohjannut vapaaottelua ja nyrkkeilyä sekä valmentanut vapaaottelijoita sekä naisten vapaaottelu- ja lukkopainiryhmää. Viimevuotinen polvivamma on vähentänyt harjoittelumääriä ja nykyisin viihdynkin vapaa-aikana pääasiassa punttisalilla sekä Viikin rauhallisessa luonnossa kävely-/pyörälenkeillä sekä talvella hiihtoladulla. Pidän myös matkustelusta, ja pyrin joka vuosi käymään uudessa maassa tai paikassa, jossa en ole aikaisemmin käynyt.

 

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?
Nina: Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni, mutta toivon vielä työskenteleväni ulkomailla ja matkustavani maihin, joissa en vielä ole käynyt. Toivoisin myös jossain vaiheessa löytäväni ylimääräistä vapaa-aikaa opetellakseni italian kielen, ja jotta voisin hankkia itselleni jälleen moottoripyörän. Suomen kesä vaan näyttää olevan joka vuosi lyhyempi ja sateisempi ja itsellä vähempi vapaa-aikaa muilta harrastuksilta.