Pikka Jokelainen

Tutkja työ kuljettaa eläinlääketieteen tohtori Pikka Jokelaista Suomen lahden yli tavan takaa ja töitä tulee tehtyä vaikka laivan kahvilassa. Hän on innostunut toksoplamaloisesta ja tutkii mm. sitä, miten loiset yleensäkin elävät isännissään. Tutkijan töiden lisäksi Pikka pitää runojen kirjoittamisesta ja tanssista. Tiedettä tytöille haastatteli Pikkaa hänen mielenkiintoisesta työstään.

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Pikka: Olen eläinlääkäri ja toksoplasmatutkija, tällä hetkellä vastaava tutkija Viron maatalousyliopistossa ja apurahatutkija Helsingin yliopistossa. Ohjaan kolmea väitöskirjatyötä Virossa ja kahta lisensiaatintyötä Suomessa. Juuri nyt työskentelen Itämerellä seilaavan lautan kahvilassa.

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Pikka: Tutkimuskohteeni ovat kiehtovia ja vaarallisia: tutkin taudinaiheuttajia, etenkin loisia, jotka tarttuvat sekä ihmisiin että muihin eläimiin. Tarkastelen loisten elämänkiertoja kenties toisin kuin moni muu, usein loisen kannalta. Olen tutkinut useiden eri loisten esiintymistä niiden eri isännissä, loisten ominaisuuksia, ja isäntien vasteita loisiinsa.

Lempiloiseni on toksoplasmaloinen, Toxoplasma gondii. Se on kaunis pieni alkueläin, mutta jos se pääsee uutisiin, päätyy kuvituskuvaksi usein kuva kissasta. Se on epäreilua meille toksoplasmatutkijoille, joiden kuvaa harvoin pyydetään, ja myös kissoille, sillä niitä pitäisi suojella siltä loiselta.

Eläinlääkärinä minulle on selvää, että sekä ihmisiin että eläimiin tarttuvien taudinaiheuttajien aiheuttamat ongelmat eivät rajoitu ihmisten mahdollisiin sairastumisiin. Esimerkiksi toksoplasmatartunta voi olla hengenvaarallinen myös kissalle.

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Pikka: Tutkijantyön tempo on mielestäni mukavan vaihteleva. Tapaamiset, kongressit ja sovitut aikataulut rytmittävät työskentelyä. Työskentelytapani sopii huonosti työajanseurantasysteemeihin.

Työni on kansainvälistä, ja käytän päivittäisessä työssäni kolmea, joskus neljää eri kieltä. Pidän erityisesti oman uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden kanssa työskentelystä, sekä poikkitieteellisistä projekteista.

Minulla on tyypillisesti pitkä lista työn alla olevia asioita, se on tapani jäsennellä työskentelyäni. Pidän listan ylimpänä muistutuksen, että pitää muistaa tehdä sitä, mistä tykkää, ja tehdä sitä usein.

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?

Pikka: Opiskellessani eläinlääkäriksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa kiinnostuin loisista ja pääsin mukaan tekemään tutkimusta hirviekinokokeista. Kiinnostus loisiin ja tutkimustyöhön vahvistui varmaankin silloin. Valmistuttuani eläinlääketieteen lisensiaatiksi tein kiireistä praktiikkaa maaseudulla ja pieneläinklinikoilla, mutta tutkimus veti puoleensa, ja aloin tehdä pätkärahoitettua väitöskirjatutkimusta toksoplasmaloisista.

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"

Pikka: Urapolkuni alkoi Kajaanista, pihakiveltä, jolla istuen opettelin ystäväni Hannan kanssa eläinten ja kasvien tieteellisiä nimiä. Monet niistä muistan vieläkin. Olen matkan varrella oppinut lisää tieteellisiä nimiä, erityisesti loisten tieteellisiä nimiä, ja päässyt mukaan seuraamaan myös nimeämistä, kun löysimme uuden heisimatolajin ilveksistä.

Lukiossa varoiteltiin, että "matemaattinen lahjakkuuteni menee hukkaan", kun kerroin hakevani opiskelemaan eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan ja jatkavani tanssimista. Minusta on tähän mennessä tullut eläinlääkäri, eläinlääketieteen tohtori ja kasvavan kansainvälisen tutkimusryhmän vastaava tutkija, ja lisäksi tanssiteatteriryhmän tanssija. En siis suoranaisesti seurannut saamaani uraohjausta, en luopunut haaveistani.

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Pikka: Eihän tieteestä voi olla innostumatta! Tieteen maailma on huikea, loppumattoman kiehtova, on niin paljon mitä tiedetään ja niin paljon mitä ei tiedetä, ja koko ajan opitaan uusia tapoja tarkastella ja tutkia tätä kaikkea.

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Pikka: Tutkijantyöni lisäksi minulla on taiteellinen puoli, joka on ollut vahvasti osa minua lapsuudestani asti. Minut löytää usein balettitangon äärestä treenaamasta ja toisinaan näyttämöltä tanssimasta mielenkiintoisia rooleja. Tanssiteatteri ja runous ovat minulle tärkeitä ilmaisun muotoja. Runojani on julkaistu tanssiteosten käsiohjelmissa, tieteellisissä postereissa ja väitöskirjassani. Omasta mielestäni parhaat runoni kirjoitin kun olin noin 7-vuotias.

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Pikka: Haaveilen paljon, pienistä ja suurista asioista, ja toivon kokemuksia, kohtaamisia ja syitä hymyillä.