Sini Merikallio

Sini Merikallio

Sini Merikallio on oikea tehonainen. Hän tukii sähköisiä aurinkotuulipurjeita ja opiskelee työnsä ohessa toista tutkintoa Eläinlääketieteessä. Sini on myös päässyt mukavasti julkisuuden keilaan. Tämän naisen bongaa vähän väliä kertomassa mielenkiintoisesta tutkimuksestaan Helsingin Sanomissa, televisiossa ja jopa mainoskasvona DNA:n mainoksessa. Tiedettä tytöille hanke pääsi haastattelemaan Siniä.

 

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Sini: Olen tutkija Ilmatieteen laitoksella, Kumpulassa.

Tiedettä tytöille:Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Sini:Tutkin valon sirontaa ilmakehän pienhiukkasista ja osallistun erilaisiin avaruustekniikkaprojekteihin, kuten sähköisen aurinkotuulipurjeen kehitystyöhön.

Tiedettä tytöille:Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Sini: Yllättävän paljon työajasta vievät palaverit, kokoukset ja hallinnolliset tehtävät. Yhteistyöprojektit, sekä rahoituksen haku ovat yhä enemmän esillä. Itse pihviin, eli oman tutkimuksen tekemiseen; omien tietokonemallien koodaamiseen ja ajamiseen, sekä näistä dokumenttien sekä artikkelien kirjoittamiseen jää turhankin vähän aikaa - päivät venyvät usein pitkiksi. Työt seuraavat ajoittain kotiinkin, varsinkin kokousmatkojen tai esiintymisten edellä. Alan tutkimuskentän seuraaminen on iso ja jännittävä osa jokapäiväistä työtä; uusia ideoita ja tutkimustuloksia pulpahtelee jatkuvasti ja joistain kehitettävistä tekniikoista saattaa löytyä yllättävä ratkaisu askarruttavaan tekniseen haasteeseen ja toisella puolella maailmaa tehty tutkimus saattaakin muuttaa tekemämme tutkimuksen suuntaa merkittävästi.

Tiedettä tytöille:Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?

Sini: Olen opiskellut diplomi-insinööriksi Teknillisessä Korkeakoulussa (nyk. Aalto yliopisto) Otaniemessä. Sähkötekniikan linjalta valmistuminen antoi monipuoliset eväät. Pääaineenani oli sähköfysiikka ja sivuaineena materiaalifysiikka, mutta myös avaruustekniikkaa luin paljon. Vastaavanlaisia tutkintoja on mahdollista suorittaa useassa paikassa niin koti-, kuin ulkomailla. Opiskelupaikkojen välillä onkin helppoa lähteä vuodeksi tai pariksi vaihtoon muihin maisemiin. Aalto-yliopistossa voi jo opiskelijana päästä mukaan satelliittia rakentamaan. Suomen ensimmäinen satelliitti, Aalto-1, on opiskelijavoimin rakennettu. Opiskelu on hauskaa ja kiinnostavaa, suosittelen lämpimästi!

Tiedettä tytöille:Kerro hieman "urapolustasi"

Sini: Toisena opiskeluvuotenani osallistuin avaruustekniikan seminaariin, jossa kävi vieraileva puhuja Ilmatieteen laitokselta kertomassa Marsin tutkimuksesta. Kävin puheen jälkeen innokkaasti kyselemässä kesätöitä ja sain varovaisen vastauksen, sekä yhteystiedot puhujan kollegalle. Laitoin hakemusta menemään ja pääsinkin sitten heti Mars-projektiin aurinkopaneeleja suunnittelemaan! Työskentelin opintojen aikana muissakin projekteissa, kuten Teknillisen fysiikan laitoksella magneettisia muistimetalleja tutkivassa ryhmässä. Valmistumiseni jälkeen lähdin Euroopan avaruustutkimuskeskukseen (ESTEC) työskentelemään SPEDE-plasmainstrumentin ja DEMETER-satelliitin datan analysoinnin kanssa. Kansainvälinen työympäristö oli virkistävä! Palasin Suomeen tutkimaan ilmastoomme paljon vaikuttavia ilmakehän pienhiukkasia. Puolet työajastani olen osallistunut erilaisiin avaruustekniikan projekteihin ja näiden tiimoilta vieraillut ulkomaisissa tutkimuslaitoksissa, kuten avaruustekniikan kehdossa NASAn JPL:ssä (Jet Propulsion Laboratory) Los Angelesissa. 

Tiedettä tytöille:Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Sini :Isoimmat ihmiskunnan kohtaamat haasteet ovat ratkaistavissa tieteen ja tekniikan keinoin: ilmaston muutos, energian- sekä ruuantuotannon haasteet, lääketiede ja avaruuden valloitus. On hienoa olla aktiivisena pelurina näitä ongelmia ratkomassa. Työ on palkitsevaa ja merkityksellistä. Siinä saa käyttää aivojaan ja luovuutta, sekä kehittyä jatkuvasti. Työympäristö on kansainvälinen ja maailmaa pääsee näkemään tiimikokousten ja tieteellisten konferenssien puitteissa.

Tekniikan koulutus valmistaa moneen asiaan, eikä sulje mitään ovia. Myöhemmin voi vielä suuntautua vaikka humanistisille aloille - toiseen suuntaan siirtymän tekeminen on huomattavasti vaikeampaa.

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Sini: Jos lunta ja jäätä riittää (toivottavasti!), hiihtelen paljon ja kesäisin sitten rullaluistelen, minkä kerkeän. Myös eläimet ovat minulle tärkeitä: ratsastan pitkiä metsälenkkejä 20-vuotiaan suomenhevostamman kanssa inkkarityylillä satulatta ja kuolaimetta. Pysähdymme välillä syömään mustikoita tai ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan linnunlaulua. Opaskoiratoiminta on myös lähellä sydäntäni ja luonani on kasvanut kaksi labradorinnoutajaa tuota tärkeää tehtävää silmälläpitäen. Luen paljon karvaisiin kavereihin liittyvää kirjallisuutta ja mietin, millaista elämää voisi olla muualla maailmankaikkeudessa?

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Sini: Haaveilen ajavani joskus Le Mansin radalla kilpaa jollain tärrällä autolla, kuten sähköisellä Teslalla. Nähtävä on myös kirahvit luonnollisessa ympäristössään ja kunnon koralliriutat snorkkeloiden. Jonain päivänä minusta tulee vielä myös eläinlääkäri -tekninen pohjakoulutukseni tarjoaakin lukuisia mahdollisuuksia mm. instrumentti- ja menetelmäkehitykseen lääketieteen rintamalle!