Anna-Liisa Laine

Anna- Liisa Laine tutkii sitä, miksi jotkut kasvit sairastuvat ja toiset eivät. Hän haaveilee siitä, että tulevaisuudessa hänen tutkimuksensa voisi ratkaista maapallon ruokahaasteita. Työ on vienyt Anna-Liisaa pitkin maailmaa ja nytkin Anna-Liisa pohtii vuotta jossain ulkomailla, jossa saisi keskittyä kirjan kirjoittamiseen. Tiedettä Tytöille haastatteli Anna-Liisaa hänen työstään ja elämästään.

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Anna-Liisa: Toimin kasviekologian professorina Helsingin yliopistossa, biotieteiden laitoksella. Työtehtäväni on tutkimuspainotteinen ja johdan 12 hengen tutkimusryhmää, johon kuuluu post doc tutkijoita, jatko-opiskelijoita ja tutkimusteknikoita. Työmme on kausiluonteista ja kesäisin palkkaamme ryhmääni muutamia kymmeniä kausitutkimusavustajia auttamaan meitä maastokartoituksissa ja kenttäkokeissa.

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Anna-Liisa: Valtaosa tämän hetken tutkimuksestani koettaa löytää vastausta näennäisesti yksinkertaiseen kysymykseen: Miksi jotkut yksilöt sairastuvat ja toiset eivät? Se onkin osoittautunut aika haastavaksi kysymykseksi? Tutkimusalueemme sijaitsevat pääosin Ahvenanmaalla.

Olen aina ollut kiinnostunut niistä vuorovaikutuksista joihin kasvit osallistuvat. Minulle oli jossain vaiheessa opintoja todellinen ahaa-elämys kun havahduin siihen, että voimme ymmärtää luontoa vain tutkimalla niitä vuorovaikutuksia jotka sitovat lajit toisiinsa. Osallistuin opiskelijana kasvien ja niiden herbivorien välisiä vuorovaikutuksia selvittäviin tutkimuksiin. Tein väitökseni kasvitautien parissa ja niiden kanssa työskentelen edelleen eniten. Kun olin post doc-tutkijana Kaliforniassa, tutkin kasvien ja niiden pölyttäjien välisiä vuorovaikutuksia. Olen kiinnostunut vuorovaikutuksista laajemminkin, olen tutkinut mm. bakteereiden ja niiden faagien välisiä vuorovaikutuksia ja nyt olen mukana antibioottiresistenssiä selvittävässä hankkeessa.

Kaikessa tutkimuksessani on ollut taustalla kysymykset siitä kuinka vuorovaikutusten perustana olevat ominaisuudet esim. vastustuskyky ja infektiivisyys kehittyvät. Voimmeko ennustaa missä ja milloin näissä ominaisuuksissa tapahtuu evoluutiota? Kuinka evoluutio näissä ominaisuuksissa näkyy epidemiologisessa dynamiikassa?

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen" työpäiväsi?

Anna-Liisa: Päiväni alkaa seitsemän aikoihin kun töissä on vielä rauhallista, ja aloitan päivän keskittymistä vaativilla asioilla kuten tieteellisten artikkelien tai rahoitushakemusten kirjoittamisella, kerättyjen tutkimusaineistojen tilastollisilla analyyseillä ja lukemisella. Käymme työkavereiden kanssa aamukahvilla aina puoli yhdeksältä, hyvät työkaverit ovatkin yksi parhaita juttuja tässä työssä. Usein pystyn työskentelemään lounaaseen saakka ilman suurempia keskeytyksiä.

Lounaan jälkeen iltapäivä on täynnä tapaamisia. Keskustelen ryhmäni jäsenten kanssa heidän projekteistaan, ja olen yhteydessä muualla oleviin yhteistyökumppaneihin. Meillä on iltapäivisin töissä myös usein seminaareja ja kokouksia joissa käydään läpi esimerkiksi opetukseen liittyviä asioita. Toimin kahden tiedejulkaisun editorina ja pyrin iltapäivisin hoitamaan myös näitä tehtäviä. Hieman ennen neljää lähden töistä hakemaan lapsia päiväkodista. Sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan käytän yleensä tunnin siihen että käyn vielä läpi päivän aikana tulleita sähköposteja, jotta voisin aamulla aloittaa päivän puhtaalta pöydältä.

Näitä "tyypillisiä" päiviä on nykyään yhä harvemmin. Aikataulut muuttuvat esim. matkojen vuoksi. Matkustan ulkomaille 1-2 kertaa kuussa pitämään esitelmiä tutkimuksistamme kansainvälisissä kokouksissa tai yliopistoissa, toimimaan vastaväittäjänä väitöstilaisuuksissa tai muissa asiantuntijatehtävissä. Silloin kun on opetusta, on pääpaino opetuksessa ja sen valmistelussa.

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?

Anna-Liisa: Opiskelin biologiaa Oulun yliopistossa. Minulla oli lukiossa tosi innostava biologian opettaja ja hänen innoittamanaan hain lukemaan biologiaa yliopistoon. Biologiaa voi opiskella Suomessa Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Joensuussa ja Oulussa.

Tiedettä tytöille: Kerro hieman urapolustasi.

Anna-Liisa: Minulle oli jo opintojen alkuvaiheesta selvää että haluan tutkimuksen pariin. Ehkä tämä tavoite tuli kotoa vaikka en sitä koskaan mitenkään tietoisesti pohtinut, oma äitini on hammaslääketieteen proffa joka on tutkinut mm. suulakihalkiota lapsilla.

Opiskelin yhtä aikaa sekä eläin-, että kasviekologiaa, ja vasta graduvaiheessa valitsin pääaineekseni kasviekologian. Luin sivuaineenani tilastotieteen ja se oli jälkikäteen katsottuna loistoratkaisu, sillä tilastotiede on yksi tutkijan tärkeimmistä työkaluista. Olin perusopiskelijana vaihdossa USAssa Kentuckyssa ja pääsin siellä mukaan todella hyvään tutkimusryhmään. Aloitin väikkärin teon heti gradun jälkeen ja minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä väikkäri
juuri siitä mitä itse halusin. Usein väitöskirjat tehdään projekteille joissa aihe on jo pitkälle etukäteen päätetty. Tein tutkimusta lajeilla joita ei Suomessa oltu juuri tutkittu joten minun piti heti alkumetreillä hakea oppia ulkomailta alan labroista.

Väitöksen jälkeen tein post doc-tutkimusta Kaliforniassa ja Australiassa, ja sen jälkeen olin Suomessa 5 vuotta akatemiatutkijana ennen kuin aloitin nykyisessä tehtävässäni.

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua omasta aihealueestasi?

Anna-Liisa: Tutkimus ylipäätään on ihanaa. En tiedä mitään parempaa kuin sen, että tunnistaa tärkeän tutkimuskysymys ja alkaa pohtimaan kuinka siihen voisi löytää ratkaisun. Usein siinä prosessissa saa olla luova ja vähän kreisikin, pitää osata ajatella "outside the box". Ekologinen tutkimus on vienyt minua mielettömiin paikkoihin: Kalifornian vuorille, Madagaskarille ja Australiaan. Näillä reissuilla olen myös saanut elinikäisiä ystäviä.

Ekologia on muuttunut viime aikoina nopeasti. Ennen se oli lähinnä luonnossa työskentelyä mutta nykyään geneettiset menetelmät ja matemaattinen mallintaminen ovat muodostuneet olennaiseksi osaksi ekologiaa. Saan haastaa itseni joka päivä ja opetella uutta, mutta se on vain mahtavaa.

Toivon että tytöt innostuisivat tutkimuksesta - se luovaa, sosiaalista ja kansainvälistä työtä jossa saa koko ajan kehittyä ja olla mukana muuttamassa maailmaa, välillä isosti ja välillä pienesti. Uskon, että tutkimus on prosessina alasta riippumatta hyvin samankaltainen, joten rohkaisisin tyttöjä löytämään alan joka innostaa ja heittymään siihen koko sydämellään. Tutkimus on elämäntapatyötä joka toki vaatii paljon, mutta siitä myös saa itse aivan valtavasti.

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Anna-Liisa: Lukeminen on aina ollut minulle kaikkein tärkein harrastus, olin jo nuorena oikea lukutoukka. Liikunnan merkitys on korostunut sitä myötä mitä kiireisemmäksi elämä on muuttunut. Huomaan että jaksamiseeni vaikuttaa paljon se kuinka usein pääsen liikkumaan. Käyn säännöllisesi Pilateksessa ja pyrin juoksemaan lenkin useita kertoja viikossa. Minulle on tärkeää päästä liikkumaan päivittäin, ja lyhytkin aika riittää. Lasteni kanssa puuhastelua ei ehkä voi pitää harrastuksena mutta käytän siihen suurimman osan vapaa-ajastani ja se on minulle parasta mahdollista rentoutumista.

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Anna-Liisa: Työn puolesta haaveilen, että tekisin jotain "suurta" joka auttaisi ratkaisemaan ihmiskunnan suuria ongelmia, jotka liittyvät ruuantuotantoon. Minulla on myös haaveena saada kirjoitettua kirja luonnon kasvitaudeista. Siihen liittyen haaveilemme perheen kanssa vuodesta ulkomailla. Irtiotto voisi tuoda arkeen kirjoittamisen vaativan rauhan ja olisi koko perheen yhteinen seikkailu.