Anne Liljeström

Anne Liljeströmille avaruus on kaikessa: Hän työskentelee Ursassa ja on opiskellut tähtitiedettä. Tiedettä tytöille pääsi haastattelemaan Annea hänen opinnoistaan ja urastaan. Anne vinkkasi myös, miten kuka tahansa voi aloittaa tähtitieteen harrastuksen.

Tiedettä tytöille: Mitä ja missä olet opiskellut ?
Anne: Opiskelin tähtitiedettä Helsingin yliopistolla. Alun perin minusta piti tulla biologi, ja nimen omaan perinnöllisyystieteilijä, mutta sitten kävin yhdellä tähtitieteen kurssilla ja aihe vei täysin mennessään.

Tiedettä tytöille: Miksi innostuit näistä tähtitieteestä?
Anne: En ollut jotenkin tajunnut ennen yliopistoa, että tähtitiedettä voi opiskella. Kurssilla ymmärsin, että maapallo on hyvin pieni osa valtavasti suurempaa kokonaisuutta, nimittäin maailmankaikkeutta, ja että tähtitiede käsittelee sitä aivan kaikkea. Sitä ennen olin ajatellut yötaivasta vähän laiskasti - se oli minulle suunnilleen joku kupu jossa oli kirkkaita pisteitä.

Kun ajattelin sitten asiaa tähtitieteen kannalta, ymmärsin, ettei se ole mikään pimeä kupu, vaan ikkuna, josta näkee ulos. Avaruus on täynnä paikkoja, joissa voisimme periaatteessa käydä. Meitä estää vain hyvän teknologian ja viime kädessä ajan puute - valon nopeudellakin avaruudessa liikkuminen vie suunnattoman paljon aikaa.

Ehkä minussa on aina ollut ripaus tutkimusmatkailijaa. Tuolla ylhäällä on valtavasti paikkoja, joissa haluaisin käydä. Kaukoputki ja fysiikan ymmärtäminen ovat ihan ok vaihtoehto sille, että oikeasti pääsisin vierailemaan siellä.

Tiedettä tytöille: Mitä oma nykyinen työsi Ursassa pitää sisällään?
Anne: Ursa on tähtitieteellinen yhdistys, jonka tehtävä on tarjota jäsenilleen ja muillekin selkeä ja nykyaikainen käsitys maailmankaikkeudesta. Minun osaltani se merkitsee sitä, että pidän huolta Ursan kurssien, esitelmien, nuorisotoiminnan ja erilaisten tähtiharrastustapahtumien toteutumisesta. Pidän myös huolta siitä, että lehdet, tv ja radio ovat tietoisia kaikista kiinnostavista ajankohtaisista taivaan asioista, vastailen toimittajien ja yleisön kysymyksiin ja ylläpidän Ursan
Facebook-sivua sekä verkkosivuja. Kokoan vuosittain yhdistyksen toimintasuunnitelmat ja -kertomukset. Käyn toisinaan kouluvierailuilla kertomassa oppilaille avaruusjutuista. Kirjoitan myös toimittajana pitkiä tiedeuutisia Ursan jäsenjulkaisuun, Tähdet ja avaruus -lehteen. Työnkuvani on siis todella monipuolinen!

Tiedettä tytöille: Mitä asioita tähtitieteilijät tutkii?
Anne: Tähtitieteilijät tutkivat aivan kaikkea sitä, mitä oman ilmakehämme ulkopuolelta löytyy, ja toisinaan vähän myös sitä, mitä ilmakehässä tapahtuu. Tähtitieteilijät eivät vain koeta löytää uusia tähtiä, planeettoja tai galakseja, vaan he myös pyrkivät ymmärtämään, miten ne syntyvät ja kehittyvät, ja miksi ne syntyvät ja kehittyvät juuri niin. Tähtitieteilijän tärkeimmät apuvälineet nykyään ovat erilaiset kaukoputket ja kamerat, sekä tietokone. Kaukoputkella tarkoitan tässä kaikenlaisia havaintovälineitä, joilla voi nähdä paitsi tavallista valoa, jota silmämme näkevät, myös vaikkapa radioaaltoja, ultraviolettisäteilyä, mikroaaltosäteilyä ja röntgensäteilyä.

Maailmankaikkeudessa on valtavasti erilaisia kohteita, joita voidaan havaita vain, jos niitä katsotaan muuten kuin näkyvässä valossa. Koska erilaista tutkimusaineistoa on valtavan paljon, sitä on oikeastaan pakko
käsitellä tietokoneella, kynällä ja paperilla ei pääse kovinkaan pitkälle. Valtaosa tähtitieteilijän työajasta kuluu siihen, että koetetaan ymmärtää näitä kaukoputkella tehtyjä havaintoja. Tämä on sitä itse tutkimusta. Harva tähtitieteilijä viettää suurta osaa työajastaan kaukoputken äärellä.

Kun tutkimus on valmis, siitä kirjoitetaan tieteellinen selvitys eli artikkeli. Muutama tähtitieteilijä lukee sen ensin ja saa kommentoida sitä. Kun tämä vaihe (jota kutsutaan vertaisarvioinniksi) on valmis, artikkeli julkaistaan tieteellisessä lehdessä, jolloin muutkin tähtitieteilijät saavat lukea tuloksista ja käyttää niitä apuna omassa tutkimuksessaan. Näin kunkin tähtitieteilijän tekemä tutkimus auttaa kaikkia muitakin ymmärtämään pala palalta maailmankaikkeutta.

Tiedettä tytöille: Miksi sinusta (tyttöjen) kannattaisi opiskella tähtitiedettä?
Anne: Tähtitiede on hurjan monipuolinen tieteenala. Aurinko- ja avaruussäätutkijat koettavat selvittää muun muassa sitä, miten ja miksi Auringon pinnalla tapahtuu purkauksia, jotka voivat vaikuttaa maapalloon hyvin voimakkaasti. Toiset tähtien tutkijat voivat selvittää, onko lähistöllämme suuria tähtiä jotka voisivat räjähtäessään aiheuttaa meille vaaraa. Tähtitiede tutkii myös, miten hyvin ihmiskunta voisi selvitä vaikkapa Marsissa, jos sinne perustettaisiin tukikohtia, tai että voisiko jollakin kaukaisella planeetalla olla elämää.

Useimmat tähtitieteestä saatavat hyödyt ovat vähemmän ilmeisiä. Esimerkiksi se, että Hubble-avaruusteleskooppiin kehitettiin hyvä digitaalinen kamera johti siihen, että meillä on nyt digikameroita kaikkialla, kännyköistä lähtien.

Uskon, että pääasiassa tähtitieteilijät ovat valinneet alansa vain, koska se on niin mielenkiintoista. Avaruus on niin suuri, että aina löytyy lisää tutkittavaa, ja tutkimalla avaruuden kohteita voidaan ehkä saada selville jotain aivan uutta siitä, miten maailma ylipäätään toimii. Kukaan ei vielä esimerkiksi tiedä, millaisessa olomuodossa aine on mustien aukkojen sisällä - se on jotain aivan mahdottoman tiivistä. Se on niin outoa ainetta, että sitä ei osata tehdä laboratoriossa. Askel
mustan aukon ymmärtämiseen voi olla esimerkiksi neutronitähtien tutkiminen. Myös niiden ytimessä on niin tiivistä ainetta, että sitä ei oikein ymmärretä, mutta neutronitähtiä on paljon helpompaa tutkia kuin mustia aukkoja. Ne ovat avaruudessa kieppuvia laboratorioita.

Tiedettä tytöille: Missä tähtitiedettä voi opiskella?
Anne: Tähtitiedettä voi opiskella Suomessa tällä hetkellä Turun yliopistossa, Helsingin yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Oulun yliopistossa.

Tiedettä tytöille: Entä, jos haluaa harrastaa tähtitiedettä, miten sitä voi parhaiten tehdä?
Anne: Tähtitieteen harrastaminen on sikäli helppoa, että yksinkertaisimmillaan sitä varten ei tarvita kuin silmät ja se, että menee pimeällä ulos, kun taivas on selkeä eikä ole pilviä. Näkevät ja näkövammaiset pääsevät käsiksi tähtitieteeseen myös lukemalla siitä kertovia kirjoja.

Kiikarilla näkee jo vähän enemmän kuin paljain silmin, ja monesta kodista löytyy jo valmiiksi kiikarit. Niiden avulla voi katsella vaikkapa Jupiterin kuita ja Kuun kraattereita. Kallista kaukoputkea ei siis välttämättä tarvita, ainakaan heti.

Parhaiten taivasta voi tarkkailla pilvettöminä öinä sekä kaukana kaupungin valoista, esimerkiksi mökillä. Mitä enemmän ympärillä on valoja, sitä vähemmän taivaalta voi erottaa tähtiä. Oikein pimeässä paikassa voi nähdä oman galaksimme, Linnunradan, himmeästi hohtavan kiekon kulkemassa taivaan halki.

Tähtitiedettä voi harrastaa yksin tai ryhmässä. Suomessa toimii noin 40 paikallista tähtiharrastusyhdistystä, joista monilla on oma tähtitorni. Ursa järjestää toimintaa pääasiassa Helsingissä, mutta meillä on valtavasti jäseniä kaikkialla ympäri maata. Jäsenlehti Tähdet ja avaruus tulee kotiin missä sitten asutkin, ja Ursan verkkokaupasta saa kirjoja, kiikareita ja kaukoputkia jäsenhintaan.

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?
Anne: Itse harrastan muun muassa vaatteiden ompelua, erilaisia liikuntajuttuja, lukemista, roolipelejä, konsolipelejä ja arkeologiaa. Erityisen paljon minua kiinnostaa kivikausi ja elämän historia maapallolla, mikä meneekin vähän jo paleontologian puolelle. Esihistoria on siitä mielenkiintoista, että sieltä ei ole olemassa kirjoitettua historiaa. Muinaisten ihmisten elämästä ja uskomuksista voi päätellä asioita vain epäsuoraan, se jättää paljon tilaa mielikuvitukselle.
Omanlaistaan tutkimusmatkailua sekin.

Tiedettä tytöille: Mitä haluat tehdä "isona"?
Anne: Se on hyvä kysymys! En ole ihan varma, mihin tässä vielä tuleekaan ryhdyttyä. Toistaiseksi on kyllä todella hauskaa olla töissä Ursassa. En oikeastaan halua ajatella, että elämällä ja tekemisellä on joku päämäärä, joku juttu mitä sitten tehdään koko loppuelämä, ja sitten elämä olisi jotenkin valmis. Aina voi vaihtaa suuntaa ja tehdä jotain muuta.