Katja Kojo

Katja Kojo

Katja Kojo työskentelee Säteilyturvakeskuksessa ja tutkii radon kaasua ja varmistaa, ettei sen pitoisuudet ylity esimerkiksi työpaikoissa, loukoksilla tai päiväkodeissa. Myös UV-valo ja ihosyöpä ja matkapuhelimen terveysvaikutukset ovat kuuluneet Katjan tutkimusalaan. Katja tekee työtään niin Helsingissä toimistolla, Lempäälässä kotonaan ja junassakin näiden välillä ja vapaa-aikoinaan harrastaa kuntoilua ja tuunausta.

 

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Katja: Työskentelen tarkastajana Säteilyturvakeskuksessa eli STUKissa. Tehtäviini kuuluu työpaikkojen radonvalvontaan liittyviä asioita. Valvontaa voidaan tehdään "paperilla" joka tarkoittaa sitä, että tarkastuspäätökset tehdään toiminnanharjoittajien lähettämien radonmittaustulosten pohjalta. Näiden lisäksi käyn myös kaivos- ja louhostyömailla tarkastuskäynneillä, jolloin otetaan radonnäytteitä, joiden perusteella tarkastuspäätökset tehdään. Valvonnan lisäksi työhöni kuuluu kansallisen asuntojen radonmittaustietokannan ylläpito. Tietokantaa hyväksikäyttäen laadin tilastoja ja radonkarttoja. Työhöni kuuluu myös erilaisten selvitysten ja hankkeiden läpivientiä, jotka nykyisin lähes kaikki liittyvät radoniin ja valvontaan. Näistä esimerkkinä vaikkapa päiväkotien radonhanke, joissa kaikkiin sellaisiin päiväkoteihin otettiin yhteyttä, joiden pitää säteilylain perustella radonpitoisuus mitata. Kartoitin, kuinka monessa mittaukset oli tehty ja jos ei oltu, kehotin tekemään ne viipymättä. Samalla saatiin tietoa päiväkotien radontilanteesta.

 

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Katja: Tällä hetkellä radon on työni pääosassa. Jollei radon ole tuttu, asiasta voi lukea esim. sivustolta www.radon.fi. Radon aiheuttaa keuhkosyöpää, joten työni perimmäinen tarkoitus on vähentää Suomessa radonin aiheuttamia keuhkosyöpätapauksien määrää. Aiemmin olen tutkinut myös ultraviolettisäteilyn (UV) ja ihosyöpien välistä yhteyttä ja muun muassa ihosyöpien varhaistoteamisen vaikutuksia. Työhöni on kuulunut myös matkapuhelimen käytön terveysvaikutusten tutkimus. Nykyisin näitä kahta viimeistä aihetta, eli UV ja matkapuhelimet, ehtii seuraamaan vain vähän.

 

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Katja: Tyypillisiä työpäiviä on kahdenlaisia, joka määrittyy sen mukaan, olenko Helsingissä STUKissa vai etätyössä. Asun Lempäälässä ja pitkän työmatkan vuoksi saan tehdä kaksi päivää viikossa etätyönä. Tyypillinen STUK- päivä alkaa klo 7.00 junassa, jolloin jo ehdin työskentelemään kannettavalla hyvän tovin. STUKiin päästessäni työpäivä koostuu palavereista ja oman työpisteen ääressä tehokkaasta työskentelystä. Melko usein STUK-päivät täyttyvät lähes kokonaan palavereista ja kokouksista. Lounastauosta hyvien työtovereiden kanssa en tingi!

Etäpäivät kotona alkavat klo 8 ja ovat tiiviin ja rauhallisen tietokonetyöskentelyn aikaan. Joskus palavereja voi olla etäpäivän aikanakin ja silloin ne hoituvat Lync-yhteyden avulla.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?

Katja: Koulutukseltani olen terveystieteiden tohtori. Päätyminen alalle oli aikalailla sattumaa ja melkeinpä voisi sanoa, että ajauduin tähän pisteeseen. En koskaan esimerkiksi kouluaikana tiennyt mihin ammattiin haluaisin ehdottomasti pyrkiä tai mihin mennä opiskelemaan. Tämä voi olla lohdullista niille, jotka eivät oikein tiedä mikä heistä tulee isona. Ohjeeni on, että kannattaa hakea opiskelemaan alaa, joka on ainakin sinnepäin omien toiveiden kanssa. Elämä kantaa, opiskelu johdattaa, sattuma vielä ja työ vielä opettaa! Näin minäkin päädyin työhön, joka on mielestäni tärkeä ja josta pidän paljon. Terveystieteitä voi opiskella ainakin Tampereen yliopistossa. Se, mikä terveystieteiden pääaine on, määrittelee käsittääkseni yliopiston, mutta tämä tieto kannattaa tarkistaa jostain. Oma pääaineeni maisteriopinnoissa oli kansanterveystiede jota voi opiskella ainakin Tampereella ja Helsingissä. Tohtoriopintojeni pääaine oli epidemiologia.

 

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"

Katja: Opiskelemaan tulin Tampereen yliopistoon vuonna 1996 ensin matematiikan ja tilastotieteen linjalle mutta vaihdoin pääaineekseni kansanterveystieteen. Maisteriopintojen jälkeen vuonna 2001 pääsin heti määräaikaiseksi tutkijaksi STUKiin. STUKissa olin tehnyt myös maisteriopintoihin kuuluvan pakollisen harjoittelunkin. Hakeuduin myös DPPH:on joka oli kansanterveystieteen tohtorikoulu ja sain rahoituksen väitöskirjaan tätä kautta. Väitöskirjaa rahoitin välillä myös muutamien kuukausien apurahoilla silloin tällöin. Tohtoriopintojen aikana tein myös yliassistentuurin sijaisuutta muutaman kuukauden sekä toimin hetken Pirkanmaan syöpäyhdistyksessä tutkijana. Sain vakituisen tutkijanviran STUKista vuonna 2011 ja tohtoriksi väittelin vuonna 2013. Tutkimuksen vähentyessä STUKissa valtion budjettileikkausten vuoksi tutkimustehtävät vähenivät ja tilalle tuli valvontatehtäviä. Vuonna 2015 virkanimikkeeni muutettiin tarkastajaksi.

 

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Katja: Oma koulutukseni ei taida olla kummaltakaan alalta, vaikka työni näihin liittyykin. Oma näkemykseni on, että näillä aloilla riittää aina jotakin työtä, joten ne ovat hyviä valintoja esimerkiksi opiskelupaikan valintaan. Lisäksi molemmat alat ovat todella laajoja eli niiden sisältä löytyy valtavasti kiinnostavia ala-alueita. Kyseisten alojen toimintapiireistä löytyy paljon erilaisia työpaikkoja. Suurimmalla osa mahtavista kollegoistani on luonnontieteiden tai tekniikan alan koulutus. Voisiko tästä päätellä, että kyseisten oppialojen ihmiset ovat mahtavia tyyppejä..!

 

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Katja: Liikuntaa eri muodoissa, kuten kuntosalia, ryhmäliikuntaa, lenkkeilyä ja joogaa. Sydäntäni lähellä on myös kierrättäminen, tuunaaminen ja kirpputorilla myyjänä sekä ostajana hengailu. Kesäisin hoidan puutarhaa.

 

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Katja: Toivon, että tulevaisuudessa ehdin matkustelemaan enemmän kuin nykyisin. Toivon myös saavani nähdä kaikki lapseni terveinä ja onnellisina aikuisina ja että minullekin joskus tulisi lapsenlapsia. Työhön ja uraan liittyen toivon, että työtä riittää ja saan tehdä mielenkiintoisia työtehtäviä terveenä eläkeikään saakka. Nykyisenkaltainen työ riittää minulle mainiosti ja olen siihen tyytyväinen, en havittele mitään suurempaa.