Mari Kuoppamaa

Mari Kuoppamaa

Mari Kuoppamaa työskentelee Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa  ja on kiinnostunut muun muassa poronhoidon ja yleensäkin arktisten alueiden kasvillisuuden ja eläimistön historiasta. Mari haaveilee valassafarille pääsystä ja vapaa-aikaansa hän käyttää mm. urheiluun ja käsitöihin. Tiedettä tytöille- hanke kyseli Marilta hänen urastaan ja työstään. 

 

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?
Mari: Työskentelen tällä hetkellä paleoekologian tutkijatohtorina Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Tehtäviini kuuluu selvittää turpeeseen tai järvien pohjasedimenttiin kerrostuneiden siitepölyjen avulla menneiden aikojen kasvillisuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia Arktisella alueella.

 

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?
Mari: Tällä hetkellä työskentelen kansainvälisessä tutkimusprojektissa nimeltä HUMANOR, jossa tutkitaan ihmisen ja eläimen suhdetta Pohjois-Euraasian muuttuvassa ilmastossa. Meillä on tutkimuskohteita poronhoitoalueella Pohjois-Ruotsissa ja -Suomessa, poropaimentolaisten (nenetsien) vaellusreiteillä Jamalin niemimaalla Länsi-Siperiassa, sekä Mongoliassa, jossa tutkimme Gobin autiomaan paimentolaisten sopeutumista muutoksiin. Minun tehtäväni projektissa on katsoa ajassa taaksepäin ja käyttää siitepölyaineistoa ympäristön muutosten selvittämiseen. Lisäksi tutkin keräämistäni näytteistä eläinten lantaa hajottavien sienten itiöitä ja niiden määrän muutoksia. Tällä menetelmällä voidaan selvittää tietyllä alueella olleiden porolaumojen kokoa - mitä enemmän näytteessä näitä itiöitä on, sitä enemmän alueella on ollut eläimiä. Nämä tiedot yhdistettynä mm. arkeologien keräämään aineistoon saadaan tietoa poronhoidon historiasta ajalta, jolta ei ole olemassa kirjoitettua historiaa.

 

Tiedettä tytöille: Mikä on suurin tutkimuslöytösi tähän mennessä?
Mari: Tähän mennessä eniten itseäni ja koko tutkimusryhmää innostaneet löydöt keräämässäni aineistossa ovat Pohjois-Ruotsissa sijaitsevassa tunturilaaksossa paljastunut pitkäaikainen poronhoitoon liittyvä ihmistoiminta, joka näkyy aineistossa mm. eri kasvilajien suhteiden muutoksena, lannan hajottajasienten itiöiden määrän runsastumisena ja vähenemisenä, sekä keittotulista tulleen hiilen määrän lisääntymisenä. Toinen Vau!-hetki tapahtui pari viikkoa sitten, kun saimme tulokset Jamalin niemimaalla olevan järven pohjasedimentin ajoituksesta, ja paljastui että kyseisestä järvestä kairatun näytteen siitepölystö kertoo alueen kasvillisuushistoriaa noin 6000 vuoden ajalta!

 

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?
Mari: Tällä hetkellä tutkimus on sellaisessa vaiheessa, että tyypilliseen työpäivään kuuluu siitepölynäytteiden mikroskopointia, joka on erittäin aikaa vievää työtä. Projektin työvaiheesta riippuen paleoekologin tyypillinen työpäivä voi olla myös näytteiden käsittelyä laboratoriossa, tulosten esittelemistä erilaisissa tieteellisissä kokouksissa tai luennoilla, tuloksiin perustuvien julkaisujen kirjoittamista yhdessä kollegojen kanssa, tai erilaisia maastotöitä tutkimuskohteessa näytteitä ja muuta aineistoa keräten.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?
Mari: Olen opiskellut maaperägeologiaa Oulun yliopistossa. Rakastin lapsena valaita ja dinosauruksia, mutta koska biologiaa oli vaikea päästä opiskelemaan, hain lopulta opiskelemaan geologiaa ja leikittelin ajatuksella paleontologian opinnoista, vaikka Suomesta ei dinosauruksia löydykään. Paleoekologian ja siitepölyjen pariin ajauduin, kun huomasin avoinna olevan väitöskirjatyöntekijän paikan omassa yliopistossani maisteriksi valmistuttuani.
Geologiaa voi Suomessa opiskella Oulun lisäksi Helsingin ja Turun yliopistoissa, sekä Åbo akademissa. Jokaisella yliopistolla opintojen painotus on nykyään vähän erilainen, ja tänä päivänä paleoekologiaan voi parhaiten suuntautua Helsingin yliopistossa.

 

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"
Mari: Urapolkuni ei ole ihan sieltä suoraviivaisimmasta päästä. Menin lukion jälkeen Ypäjälle opiskelemaan hevostenhoitajaksi ja siellä ollessani hain Oulun yliopistoon opiskelemaan geologiaa - osittain siksi, että Ypäjällä ei ollut aikaa lukea pääsykokeisiin ja pääsin sisään jo pelkän ylioppilastodistuksen perusteella, osittain siksi, että mietin josko suuntaisin jossain vaiheessa ulkomaille opiskelemaan paleontologiaa. Ypäjän jälkeen ehdin työskennellä jonkin aikaa hevostenhoitajana Saksassa, ennen kuin palasin Suomeen ja muutin Ouluun aloittamaan opintoni. Gradua tehdessäni työskentelin Geologian tutkimuskeskuksessa ja ajattelin, että jatkan sillä uralla erilaisten maaperägeologisten selvitystöiden parissa. Vastavalmistuneen on kuitenkin joskus vaikea löytää heti töitä, joten maisterin tutkinnon suoritettuani meni puolitoista vuotta kunnes huomasin avoinna olevan väitöstyöntekijän paikan omassa yliopistossani. Sain paikan, ja tutkin väitöskirjassani Itä-Lapissa sijaitsevan Nellimin kylän alueen kasvillisuuden muutoksia, sekä sitä, miten erilaisista ympäristöistä kerätty siitepölyaineisto vaikuttaa aineiston perusteella tehtäviin tulkintoihin.
Tohtorin tutkinnon suoritettuani pääsin mukaan Arktisen keskuksen Globaalimuutoksen tutkimusprofessori Bruce Forbesin ryhmään, ja olen nyt työskennellyt viimeiset 5 vuotta mukana kahdessa eri projektissa, joissa on tutkittu, ja tutkitaan, ihmisten ja eläinten yhdessä elinympäristön kanssa muodostamien sosiaalisekologisten järjestelmien sopeutumista Pohjois-Euraasian muuttuvaan ilmastoon.

 

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnontieteistä ja tekniikasta?
Mari: Luonnontieteiden ja tekniikan alat ovat aina vain tärkeämmässä asemassa, kun etsitään ratkaisuja muun muassa ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun tuomiin haasteisiin tulevaisuudessa. Tytöissä on valtava potentiaali, jonka en haluaisi menevän hukkaan vain sen takia, että joku ajattelee etteivät tytöt muka voi opiskella tekniikkaa. Alalle tarvitaan erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, koska vain siten voidaan saada riittävän suuri ja riittävän monipuolinen "kriittinen massa", joka on edellytys uusien ideoiden syntymiselle.
Ja sitä paitsi, luonnontieteet ja tekniikka ovat supermielenkiintoisia!

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?
Mari: Tällä hetkellä harrastan lukemista, ompelemista ja pitkän matkan juoksua. Lisäksi toimin taustatehtävissä lasten pesäpalloharrastuksessa. Jos vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän aikaa tai viikossa 8 päivää, kävisin ratsastamassa, sillä olen joutunut luopumaan pitkäaikaisesta hevosharrastuksesta ajanpuutteen vuoksi.

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?
Mari: Haaveilen monistakin asioista, mutta ehkä suurin haave on päästä valassafarille Pohjois-Islantiin ja nähdä sinivalas. Haluaisin myös tehdä vapaaehtoistyötä joko kotimaassa tai jollain katastrofialueella, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, koska lapset ovat vielä aika nuoria ja aikaa on rajallisesti.