Lea Mikkola

Lea Mikkola tutkii koirien luustosairauksia, ja vapaa-ajallaan kouluttaa omaa saksanpaimenkoiraansa pelastustehtäviin. Lea on ikuinen oppija, joka näkee tulevaisuudessakin työskentelevänsä kiinnostavien tutkimuskysymysten äärellä. Tiedettä tytöille hanke pääsi haastattelemaan Leaa.

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Lea: Toimin tutkijana Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisten biotieteiden osastolla, nimikkeellä tohtorikoulutettava. Teen siis tutkimusta väitöskirjaani varten.

 

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Lea: Nykyinen tutkimukseni liittyy koirien perinnöllisten luustosairauksien geneettisten taustojen selvittämiseen. Lisäksi tutkimme näiden sairauksien rakennetta kolmiulotteisella mallintamisella. Aiemmin olen työskennellyt, maisterintutkielmani osana, liharotuisen nautakarjan parissa ja selvittänyt niiden teurasominaisuuksien perinnöllisiä tunnuslukuja, joita käytetään hyödyksi kotieläinjalostuksessa.

 

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Lea: Tutkijan työ on yleensä niin monipuolista, että kahta samanlaista päivää tulee peräkkäin harvoin. Yksinkertaistettuna: työpäiväni alkaa yleensä sähköpostien ja soittopyyntöjen tarkistamisella ja kiireisimpiin vastaamalla. Tämän jälkeen keskityn tutkimustyöhön, joka päivästä riippuen voi sisältää esimerkiksi genomisen aineiston analysointia erilaisilla tietokoneohjelmilla tai laboratorio- tai kuvantamiseen liittyviä töitä. Myös alan julkaisuissa pitää pysyä ajan tasalla, joten luettavaa riittää. Päivät ovat hyvin työntäyteisiä ja en usein malta pitää varsinaisia taukoja. Yritän kuitenkin huolehtia liikkumisesta töiden ohessa, jotten jämähdä tuoliini lopullisesti; tutkijan helmasyntejä, kun työ vie mennessään. Päivään saattaa myös kuulua kokouksia, mutta pyrimme tutkimusryhmässämme välttämään "turhaa kokoustamista" mahdollisimman pitkälle. Lisäksi, rahoitushakemusten laatiminen voi tiettyinä aikoina viedä merkittävän osan työajasta.

 

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?

Lea: Olen suorittanut maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistolla, pääaineenani kotieläinjalostus (toinen kotieläintieteen opintosuunnista). Olin jo lukiossa erittäin luonnontiedeorientoitunut ja "tiesin" haluavani tutkijaksi, en vain ollut varma mille alalle. Biotieteet olivat siinä mielessä luonnollinen kohde, että olen pienestä asti kulkenut ns. nenä maassa ja ihmetellyt jos minkälaista luonnonilmiötä ja kiikuttanut biologiäidilleni kaikki löytämäni ötökät tunnistusta varten (tätä tosin teen edelleen). Toisaalta lukiossa minua kiinnostivat myös kemia ja fysiikka, joten vaihtoehtoja riitti. Kotieläintieteeseen törmäsin puolivahingossa osaston nettisivujen kautta, etsiessäni vaihtoehtoja biotieteelliselle tiedekunnalle, koska en halunnut olla yhden oksan varassa. Oppiala tuntui kuvauksen perusteella sopivan minulle erinomaisesti, koska siinä yhdistyivät bio- ja matemaattiset luonnontieteet. Niinpä, vaikka hain opiskelemaan sekä biologiaa että kotieläintiedettä, minulla ei ollut vaikeuksia päättää, kumpaan pääsykokeeseen panostaisin enemmän. Löysinkin sitten itseni vuonna 2007 kotieläintieteen laitokselta (nyk. maataloustieteiden laitos), enkä ole katunut päivääkään. Kotieläintiedettä voi opiskella Suomessa vain Helsingin yliopistolla. Opiskelu tapahtuu Viikissä, keskellä peltoja ja luontoa; onpa rakennuksen vieressä oma koenavettakin, mihin pääsee opintojen aikana lehmiä katsomaan ja tutkimaan.

 

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi".

Lea: Määrätietoisuus ja suunnitelmallisuus ovat auttaneet edistämään "uraani" nopeasti. Koska aloin tavoitella tutkijan uraa opintojen aikana, huolehdin jo silloin, että jatko-opiskelijaksi pääseminen sujuisi mahdollisimman helposti: panostin tutkimus- ja menetelmäkursseihin ja pidin huolen hyvistä arvosanoista ja laadukkaasta maisterintutkielmasta. Viimeisenä opiskeluvuotenani aloin etsiä paikkaa, missä tehdä väitöskirjatutkimusta ja pääsin nykyiseen tutkimusryhmääni tutkimusapulaiseksi. Maisterin paperit saatuani jatkoin suoraan työskentelyä samassa projektissa tohtorikoulutettavana. Väittelemisen jälkeen tarkoituksenani on jatkaa post docina eli tutkijatohtorina ja edetä sitä kautta akateemisella uralla. Pidän kuitenkin samalla silmällä myös tutkimustyötä tarjoavia alaani liittyviä yrityksiä, sillä varasuunnitelma on aina hyvä olla olemassa.

 

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Lea: Koska oppiminen ja itsensä haastaminen on ihanaa, tulee ensimmäiseksi mieleen. Eikä tyttöjen pitäisi vähätellä potentiaaliaan tieteen ja tekniikan taitajina; halu ymmärtää maailmankaikkeutta ja sen ilmiöitä ei katso ikää, sukupuolta tai kansakuntaa. Kun on kiinnostusta, on kykyä mihin vain. Luonnontieteiden ja tekniikan maailmoissa vastataan suuriin kysymyksiin ja voidaan ratkaista joskus lähes mahdottomiltakin tuntuvia ongelmia; sellaisessa osallisena oleminen on järisyttävää. Lisäksi mahdollisuudet erittäin kansainvälisessä ympäristössä työskentelemiseen, sekä ympäri maailman matkustamiseen, ovat mielestäni ehdottomasti tiedemaailman parhaita, mieltä avartavia, etuja.

 

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Lea: Minulla on kotona pieni ”eläintarha” eli kolme koiraa ja kaksi frettiä, jotka jo sinänsä vievät paljon huomiotani, mutta pääasiassa vapaa-aikani kuluu pelastuskoiraharrastuksen parissa. Koulutan nyt viisivuotiasta saksanpaimenkoiraani (ja samalla tietysti itseäni) pelastustoimintaan eli avuksi henkilöetsintään, Suomen pelastuskoiraliiton ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun alaisessa yhdistyksessä. Minulle on aina ollut tärkeää olla aktiivinen yhteiskunnan jäsen ja näin voin toteuttaa itseäni tällä saralla. Pelastuskoiraharrastus on hyvin intensiivistä ja vie aikaa, mutta se on äärimmäisen hyvä vastapaino tutkimustyölle, sillä harjoitusten aikana eivät työasiat taatusti pyöri mielessä. Sanonnassa ”raskas työ vaatii raskaat huvit” on tiettyä perää eli vaativan työn ohelle vaativa harrastus on omiaan, jotta irtiotto on täydellinen. Lisäksi ”harrastan” lukemista sekä kauhuelokuvia. Sellaista iltaa tulee harvoin, jolloin en lukisi jotain ja yöpöydälläni onkin aina vino pino kirjoja.

 

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Lea: Haluan matkustaa paljon ja kokea erilaisia kulttuureita ja maistella erilaisia makuja. Työni puolesta haaveilen tekeväni merkittävää tutkimusta, jolla on myös käytännön merkitystä, ja siten rakentavani elinikäisen uran, josta minä ja mahdolliset tulevat sukupolvet voimme olla ylpeitä. Toivon samalla voivani vaikuttaa laajemminkin oman alani tiedon jakajana yhteiskunnassa; tieteen ja tiedon tulee olla kaikkien tavoitettavissa ja ymmärrettävissä. Oppimista en halua lopettaa koskaan.