Mervi Kunnasranta

Mervi Kunnasrannalla on mielenkiintoinen ammatti. Hän tutkii tutkii hylkeitä (ja bongailee valaitakin). Tiedettä tytöille pääsi haastattelemaan Merviä hänen työstään.

Tiedettä tytöille: Miten sinusta tuli tutkija ja mikä innoitti alalle?

Mervi: Maatalossa lapsuuteni viettäneenä olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja sen suojelemisesta. Maallahan varsinaiset harrastukset ja kaveritkin ovat usein vähissä, mutta luonto oli aina lähellä. Rakensin pönttöjä sekä ruokinta-automaatteja ja opettelin tuntemaan kaikki linnut 'Retkeilijän lintuoppaasta'. Luonnontutkijaksi olin kai halunnut jo alaluokilta saakka, vaikkei minulla ollut tietysti käsitystäkään siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan biologiaa, koska ala vastasi eniten sitä mikä minua kiinnosti. Hyljetutkijaksi päädyin sattumalta gradutekovaiheessa, kun etsin nisäkäsaiheista opinnäytetyön aihetta. Olen toki tutkinut välillä ja sivussa muitakin nisäkkäitä, mutta hylkeet ne ovat vieneet mennessään maailman merille ja myös joillekin järville.

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita tutkit tarkalleen?

Mervi: Nykyisessä työssäni yliopistotutkijana erikoisalaani ovat käyttäytymisekologia ja suojelubiologia. Lisäksi olen mukana muissa norppiin liittyvissä hankkeissa (mm. genetiikka). Saimaannorpan kohdalla se on pitkälti sitä, että tutkimme sitä miten norppa liikkuu, valitsee elinpiirinsä ja mikä sitä uhkaa. Sen jälkeen selvitetään sitä miten ja millä menetelmillä norppakantaa suojellaan parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tiedon perusteella. Ryhmässämme tutkitaan ja kehitetään myös suoria suojelumenetelmiä ja ylpein olen tutkimusryhmämme kehittämästä apukinos-menetelmästä, joka otettiin käyttöön vuonna 2014, jolloin se pelasti kokonaisen norppaikäluokan lähes varmalta kuolemalta. Tutkimustuloksillamme onkin paljon suoraa käyttöä kannan suojelussa ja seurannassa, joten työmme tulos ei kulkeudu vain tiedeyhteisölle niin kuin monessa muussa tutkimuksessa. Toisaalta jokaisella on myös mielipide norpasta ja sen tähden tässä työssä on näkyvillä ja välillä kovankin kritiikin kohteena.

Tiedettä tytöille: Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?

Mervi: Työpäivän kulku riippuu paljon vuodenajasta, sillä villieläintutkijan kalenteri noudattelee tutkimuskohteen vuosirytmiä melko pitkälti. Keväällä saatankin oman sängyn sijasta herätä tutkimustukikohdan punkasta tai teltasta. Pitkä päivä menee sitten järvellä hylkeitä tai niiden pesiä etsiessä taikka hylkeitä kiinni ottaessa radiolähetintutkimuksia varten. Ja kenttäkauden ulkopuolella istun tiiviisti toimistolla vastaamassa sähköposteihin ja ennen kaikkea ohjaamassa lahjakkaita nuoria opiskelijoita tutkimustyössään. Iso aika kuluu myös kokouksissa ja asiantuntijatehtävissä, puhumattakaan alituista rahoitushakemusten tekoa, sillä tutkimus pyörii puhtaasti ulkopuolisen rahoituksen varassa.

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua tieteestä?

Mervi: Tytöt ovat jo innostuneet tieteestä; ainakin biologian opiskelun suhteen, sillä valtaosa aloittavista opiskelijoistamme on nykyisin naispuolisia. Tytöt ovat yleensä erinomaisia ja tunnollisia opiskelijoita ja tiede tarjoaa tiedonjanoiselle loputtoman sammion. Suurien keksijä- ja tiedenaisten aika on vasta edessä, koska nykyisin nainenkin saa olla rohkea ja innovatiivinen pelle peloton - ainakin toivon niin.

Tiedettä tytöille: Kuka on mielestäsi supernainen tieteen alalla (itsesi lisäksi) Suomessa tai maailmalla?
Mervi: (Enpä tosiaan koe olevani tieteen supernainen itse - koulussakin olin lähinnä keskinkertainen ja monelle entiselle opettajalleni ns. urani voikin olla melkoinen yllätys, mutta innostuneisuudella pääsee pitkälle.) Näkyviä tieteen supernaisia voisi olla enemmänkin Suomessa, kun on ottaa huomioon naispuolisten aloittajamäärät yliopistoissa. Valitettavasti naiset korkeasta koulutuksestaan huolimatta ovat yhä aliedustettuina johtavissa tutkimustehtävissä. Muutaman kuitenkin mainitakseni: (edesmennyt) Prof. Leena Peltonen-Palotie, emeritaprof. Elina Haavio-Mannila, Prof. Helena Ranta, Prof. Hanna Kokko ja Akatemiaprof. Mirja Salkinoja-Salonen. Ja maailmalta: Rachel Louise Carson, hyljetutkija Kit Kovacs (Norja) ja simpanssitutkija Jane Goodall tietysti!

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?
Mervi: Luonto liittyy pitkälti myös harrastuksiini: kaikenlainen vesillä olo (mm. retkiluistelu, sukellus, veneily), lenkkeily, marjastus & sienestys, koirat ja valokuvaus.

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?
Mervi: Aika näyttää - ei pidä haaveksia, pitää tehdä.