Anne-Mari Luhtanen

Suomen Ympäristökeskus

Anne-Mari Luhtanen on kiinnostunut merijäässä olevista viruksista ja bakteereista. Tutkimus on vienyt Anne-Marin aina Etelämantereelle asti. Ahkerasti lukeva Anne-Mari haaveilee tulevaisuudessa myös Pohjoisnavalle matkustamisesta.

Tiedettä tytöille: Mikä on nykyinen toimenkuvasi ja missä työskentelet?

Anne-Mari: Teen väitöskirjaa tutkijana Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksessa ja Helsingin yliopiston Biotieteiden laitoksella.

Tiedettä tytöille: Kerro mitä aiheita työsi käsittelee? Mitä aiheita olet tutkinut?

Anne-Mari: Tutkin merijäässä eläviä viruksia. Yritän selvittää miten nämä virukset vaikuttavat muihin jäässä eläviin mikroskooppisen pieniin eliöihin eli mikrobeihin. Suurin osa viruksista infektoi bakteerisoluja, joten tutkin myös jääbakteereita. Näillä mikrobeilla on vaikutusta ilmakehän kaasuihin ja merien ravinteisiin.

Tiedettä tytöille: Minkälainen on "tyypillinen työpäiväsi"?

Anne-Mari: Päivät voivat olla hyvin erilaisia. Teen paljon töitä laboratoriossa. Kasvatan viruksia ja bakteereita ja testailen niiden ominaisuuksia eri tavoin. Välillä päiväni kuluvat tieteellisiä artikkeleita lukiessa. Tämä on tärkeää, jotta tietää mitä muuta tutkimusta omasta aiheesta tehdään ja millaisia tuloksia niistä on saatu. Se auttaa omien kokeiden suunnittelussa. Omien tulosten julkaiseminen tieteellisenä artikkelina on myös tärkeä osa tutkijan työtä.

Joskus vietän pitkiäkin aikoja kenttätöissä. Jäänäytteitä olen hakenut esimerkiksi Tvärminnen eläintieteellisen tutkimusaseman edustalta Hangon läheltä ja yhden kesän vietin Etelämantereella tutkimusmatkalla. Silloin asuin 10 viikkoa tutkimusaluksella 50 muun eri maista olevan tutkijan kanssa. Kuljimme jäävahvisteisen aluksen avulla läpi jäisen Weddellin meren pysähtyen aina välillä tutkimaan merijäätä ja ottamaan näytteitä. Laivassa oli myös laboratoriot, joissa työskentelimme näytteenottojen välillä. Onnistuin eristämään tuon matkan tuloksena ensimmäiset virukset Etelämantereen merijäästä.

Olen myös ollut Hampurissa, Saksassa tekemässä kokeellista tutkimusta, jossa jäädytettiin merivettä isossa hallissa ja tutkittiin siinä kasvavia mikrobeja.

Välillä käyn tieteellisissä konferensseissa esittelemässä omia tuloksiani ja tutustumassa muiden tutkimuksiin. Ne ovat myös hyvä mahdollisuus tutustua muihin tutkijoihin ympäri maapalloa ja löytää näin yhteistyökumppaneita.

Tiedettä tytöille: Mitä olet opiskellut? Ja miten yleensä päädyit opiskelemaan tätä aihetta? Missä omaa aihettasi voi Suomessa opiskella?

Anne-Mari:Olen opiskellut mikrobiologiaa Helsingin yliopiston Biotieteiden laitoksella Viikissä. Erikoistuin mikrobiekologiaan. Olen pienestä lähtien ollut kiinnostunut luonnossa tapahtuvista ilmiöistä ja niiden syistä ja kouluaikana pidin kovasti biologiasta. En kuitenkaan päässyt yliopistoon heti lukion jälkeen ja ajauduin hieman toisenlaisiin töihin. Jossain vaiheessa asia kuitenkin palasi ajatuksiini, hain uudestaan ja pääsin opiskelemaan.

Tiedettä tytöille: Kerro hieman "urapolustasi"

Anne-Mari: Hain jo opiskeluaikanani Suomen ympäristökeskuksen Merikeskukseen kesätöihin. Olin hyvin kiinnostunut siellä tehtävästä ympäristöekologisesta tutkimuksesta. Pidin hyvin paljon työstäni ja päätin tehdä graduni Merikeskuksessa. Valmistumiseni jälkeen olin vakuuttunut siitä, että haluan tutkijaksi. Siksi päädyin hakemaan Walter ja Andrée de Nottbeckin säätiöltä apurahaa väitöskirjatyötäni varten. Sain apurahan ja olen siitä asti tehnyt omaa tutkimustani.

Tiedettä tytöille: Miksi mielestäsi tyttöjen kannattaa innostua luonnotieteistä ja tekniikasta?

Anne-Mari: Luonnontieteissä tutkitaan elämän ja maailman toimintaa, tekniikan avulla voidaan ratkaista monenlaisia ongelmia. Itse olen nauttinut kaikkein eniten siitä, että olen päässyt käyttämään mielikuvitustani, luovuuttani ja aivojani monimutkaisten syy-seuraussuhteiden miettimisessä. Kun pääsee vielä kokeellisesti testaamaan pitävätkö omat ajatukset paikkansa, on se hyvin jännittävää. Tuntee pääsevänsä perimmäisten kysymysten äärelle.

Tiedettä tytöille: Mitä harrastat?

Anne-Mari: Olen aina pitänyt lukemisesta ja se on minulle sopiva keino rentoutua. Yleensä innostun monenlaisista asioista ja olenkin harrastanut mm. valokuvausta, partiota, ju-jutsua ja ratsastusta.

Tiedettä tytöille: Mitä vielä haaveilet tekeväsi elämässäsi?

Anne-Mari: Nyt kun Etelämanner on nähty, olisi kiva päästä käymään myös pohjoisnavalla.